Kymmenes viikko jo meneillään, saako kohta jo huokaista helpotuksesta?
Ensi viikonloppuna aiotaan kertoa perheille, kun äitienpäivä sattuu niin sopivasti. En tiedä, onko liian aikaista? Kavereista ja muista jo moni tietääkin, mutta se on jotenkin eri asia. Välillä on niin luottavainen olo jo siihen, että kaikki menee hyvin. Sitten heti perään tulee ajatus, että nyt kun ajattelen noin niin varmaan käy jotain huonoa. Tänään vahingossa eksyin myös lukemaan blogia, jossa vauva synnytettiin aikaisilla viikoilla ja se kuoli parissa päivässä sairauteensa. Itkeä vollotin hulluna.
Pahoinvointi on hellittänyt huomattavasti. Sen sijaan väsymys ei. Nukuin eilen illalla 4 tunnin päiväunet (huono yö ja työpäivä takana), sitten 9 tunnin yöunet ja heräsin klo 8.30 tänään. Nyt taas mietin, että ooooh, päiväunet tekis terää. Lisäksi jatkuva nälkä on löytänyt tiensä luokseni :D Ja maha kasvaa. Ensin oli iltaturvotuksia, sitten lisäksi aamuturvotuksia ja nyt ei oo enää sellaista hetkeä, etteikö mahaa voisi huomata. Tänä aamuna se oli litteimmillään pitkiin aikoihin eikä tuntunut turvonneelta. Otettiin sitten äkkiä se ensimmäinen masukuva. Tuskin kukaan ulkopuolinen lähtisi heittämään mahan perusteella lapsiarvauksia, mutta itse ja mies kun tietää miltä maha tasan tarkkaan on näyttänyt niin näkee sen saman tien. Voiko se jo kasvaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti