38+4, mahakuvaa ja valitusta

Viimeisin mahakuva on sunnuntailta, jolloin oli 38+1. Ikävä kyllä tuo on nyt "paras" niistä, joissa ei näy kasvoja. Miehen sormi tökkää mahaa "ei anna periksi" :D Ja samalla osoittaa, että minnes asti tuo linea negra nyt yltääkään. Vatsa on jo todella iso ja on vaikea kuvitella, että mihin kokoluokkaan sitä yltäisi, jos mennään 21. joulukuuta asti...

Sunnuntai-maanantai -välillä bongailin yhteensä neljän vessareissun aikana irtoavaa limatulppaa. Se, ja se että la-ma -iltoina oli muutamia kipeitä, menkkamaisia supistuksia saivat oloni varsin toiveikkaaksi siitä, että kyllä tämä tulee laskettuun aikaan mennessä. Nyt olo ei ole enää yhtään niin toiveikas. Ei supistuksia eikä limoja tai muitakaan viitteitä mailla halmeilla. Ärsyttää tuommoiset limatulppa-asiatkin, jotka voivat kertoa synnytyksen olevan lähellä tai sitten viikkojen päässä. Huoh.

Kokeilisin kaikenlaisia klassisia rasituksia, jos en olisi niin raihnainen. Viikkoon en ole nukkunut juurikaan. Vasenta lonkkaa ja oikeastaan koko jalkaa alkaa särkeä 30-60 minuutin makaamisen jälkeen niin paljon, että siihen herää. Nukahtamiseen menee varmaan tunnista kolmeen. Vessahätä vaivaisi vaan muutaman kerran yössä, mutta se ei lohduta, kun en muuten saa nukutuksi. Se on uskomatonta, kuinka väsynyt ihminen voi olla ja ei silti saa nukutuksi. Monena yönä siirryn jossain vaiheessa sohvalle nukkumaan, koska sohvatyynyjen avulla saan itselleni istuvan nukkuma-asennon ja jalkojakin vähän kohotettua. Niin pystyn ostamaan itselleni yhden unipätkän lisää. Noin muuten herään ihan kaikkeen. Mies sanoo, että nukun koiranunta.

Mainitsinko jo turvotuksesta? Se on uskomatonta. Sormet ovat kasvattaneet itselleen "mahamakkarat". Jalat on niin turvoksissa toisinaan, että on jo melko muodottomat jalkapohjista ja kengät eivät mahdu jalkaan. Yhtenä yöntä toinen polvi oli turvonnut niin paljon, etten saanut sitä koukistettua. Mitä huonommin nukun, sitä enemmän turvoksissa olen päivällä. Ai niin, myös liikkuminen aiheuttaa tätä nykyä lonkkasäryn hyvinkin nopeasti. Kunto on ihan romahtanut ja hengästys tulee jo puhuessa... Liitoskivut muun muassa häpyliitoksessa ovat myös löytäneet uudestaan luokseni.

Todella hehkeä olo kaikin puolin. Huomenna neuvola ja verenpaine ja paino ovat varmaan taivaissa tämän nukkumattomuuden johdosta. Syntyispä tämä neiti jo! Tuntuu vaan hällä olevan varsin lokoisat oltavat ja mitä tukalammaksi oloni käy, sitä paremmin vauva tuntuu viihtyvän. Ainakin jos mittarina käyttää liikkeitä.

37+2 ja baby showerit

Asiaan kuuluva vaippakakku!

Tuossa jo melkein kuukausi sitten minut yllätettiin totaalisesti vauvakutsuilla. Mies oli ollut juonessa mukana ja minulla ei ollut pienintäkään aavistusta etukäteen. Olin joskus todennut miehelle, että minulle ei varmaan tule baby showereita, kun luulen, ettei kaverini ole oikein sellaisia, jotka järjestäisi ja itse en viitsi itselleni. No, eräänä sunnuntai-iltapäivänä sitten pesin vessaa tukka likaisena ja edelleen yöpaidassa, "kun eihän me tänään tehdä mitään", kun kaverit sitten saapuivat meille... Mies oli koko aamun yrittänyt saada minua suihkuun ja itse siivonnut ja kaikkea. Mutta kun mun siivousosuus oli vaan vessa/kylppäri niin tein sitten sitä oikein hartaudella... Pyysin miestä muun muassa siirtämään pesukonetta, että kerrankin pesen senkin takaa... Ja mies yrittää, että mees nyt jo suihkuun, että tehdään sitten ruokaa, johon minä hölmistyneenä, että "eihän me nyt näin aikaisin??!? Justhan me vasta syötiin tukevaa aamupalaa!" :D Mies myös teki lähtöä viemään roskia vaikka ja kuinka kauan kengät jalassa jo kun minä vaan keksin koko aika lisää, että odota nyt vähän! Melkein jo alko ärsyttää, että miksi toinen nyt siinä naputtaa jalkaa vieressä, kun mehän siivotaan nyt. Lopulta se oli et nyt mä kyllä menen!

...Ja samalla sisään tuli yksi ystävistäni ja mun pasmat meni ihan sekaisin! Pikkuhiljaa totuus tilanteesta alkoi valjeta.. Siellä ne oli kaikki odotelleet jo hetken ulkona... Minä haalin äkkiä vaatetta mukaan kylppäriin (just olin kaikki hyvät vielä laittanut pesukoneeseen, kun "eihän me olla tänään menossa minnekään"...) ja siirryin viimein suihkuun. Sillä välin ystävät olivat laittaneet vähän koristuksia ja ruokia esille. Ehdin jo vähän tointua yllätyksestä suihkussa ollessani ja arvailin vain, että keitäs siellä onkaan...

Jälkikäteen miehen toimissa ja puheissa oli ollut paljon epäilyttävää, mutta mun seesteiset ja vähän ehkä yksinkertaistuneet aivot eivät olleet jaksaneet tarttua pikkuseikkoihin.

 Iltapäivä/ilta sujuivat hyviä tarjottavia syöden, jutustellen ja tokikin varsin klassisella bodyjen (ja housujen) taiteilulla. Ystävät myös kirjoittivat lapuille nimi-, syntymäaika- ja kokoarvauksiaan. Saas nähdä osuuko kukaa oikeaan missään kohdassa!

Vauva sai myös vähän vaatelahjuksia, Sophie la Giraffe -purulelun, tuttinauhan, itse tehtyjä villasukkia ja minulle oli lahjakortti, jonka tulen käyttämään synnytyksen jälkeen hierontaan.

Kerrassaan ihana ja ikimuistoinen päivä :)

37+0 ja täysiaikaisuus!

Viisi viikkoa ja meillä on viimeistään vauva! On se hullua, miten nopeasti aika on mennyt. Ja miten hitaasti se nyt tuntuu kulkevan. Nyt kun saavutettiin täysiaikaisuus niin tuntuu, että tämä loppu on pelkkää odotusta, kun vauva voi tulla periaatteessa milloin vain! Tuskin maltettaisiin odottaa, että nähdään meidän neiti viimein ja saadaa syliin pieni käärö :)

Tänään pedattiin valmiiksi sänky. Sairaalakassinkin voisi varmaan tässä kohta jo pakata.. Jotenkin se vain tuntuu siltä, että jos pakkaa niin sitten tämä ei ainakaan lähde lähiaikoina syntymään. Kummaa taikauskoa!

36+5 ja viimeinen neuvolalääkäri

Helsingissä on ilmeisesti  käytäntö, että raskauden aikana käydään kaksi kertaa neuvolalääkärillä. Ensimmäinen kerta oli joskus viikon 26/27 tienoilla ja tämä jälkimmäinen kai pyritään viikolle 37 laittamaan. Näin siis, jos ei ole mitään erityistä. Meillä oli nyt tuo jälkimmäinen sitten eilen aamulla (36+4). Ennen sitä jännitti jo useamman päivän. Meidän neuvolalääkärillä on ultrausvehkeet, mikä tarkoittaa sitä, että saa nähdä kaksi ylimääräistä kertaa vauvan :) Toki siis myös sitä, että sillä saa nähtyä luotettavasti vauvan asennon, lapsiveden määrää ja tehtyä parempaa kokoarviota kuin käsikopelolla. Niin ja lisävarmistusta sukupuoleen:P

Ensin lääkäri kokeili käsin mahaa ja totesi, että "sun maha on kyllä aika täysi". Jep! Sitten kevyt sisätutkimus ja kohdun kaulaa oli vielä 2 senttiä jäljellä, pehmentynyt ja kohdun suu (?) kiinni. Että ei vaikuttaisi siltä, että on ihan heti tulossa. Sf-mitta oli 33 cm, tai niin se sanoi mutta korttiin oli kirjoittanut 31cm.

Tällä kertaa ei ollut niin hämmentävää jäädä haarat levällään makaamaan siihen pöydälle ultrausta varten, kun osasi varautua asiaan edellisen kerran mukaan. Meidän vauva majaili edelleen raivotarjonnassa, onneksi! Välillä liikkeet on tuntuneet niin oudoissa paikoissa, että on laittanut vähän miettimään. Kovasti potki ja hikkaili ultrauksen aikana. Niin paljon, että lääkäri totesi jotain, että "mites se nyt noin paljon hikkaa, onko tuo hikkaa vai liikkeitä?" Ööm. Jälkeenpäin jäi vähän kaivelemaan, että eikös nuo hikat oo ihan normaaleja? Aikamoisen hytkeen ne kyllä sai vauvaan.

Tytöksi olisi lääkäri edelleen lähtenyt arvelemaan. Ainakaan silmiin ei osunut mitään "ylimääräistä". Niin. Ja se kokoarvio. Se oli tällä hetkellä 3054 grammaa! Minun korviini kuulosti hurjalta, mutta lääkäri esitteli käyriä, joiden mukaan olisi ihan siinä keskikäyrällä ja lasketunajan painoarvio oisi siinä reilussa 3.5 kilossa. Itsehän olen syntynyt laskettuna aikana/viikkoa ennen ja painanut 4 kiloa, vaikka äiti tupakoinut koko raskausajan... Jälkeenpäin kyllä totesin miehelle, että no ei ole ainakaan mitään ihan rääpälettä meille tulossa, kun nyt olisi jo ihan vauvankokoinen :) ....eikä ole niin stressiä löytää vielä muutamia ihan pikkuruisia 50 senttisiä vaatteita:D

Täysiaikaisuus kolkuttelee jo ihan kulman takana. Kaksi (2!!!) päivää. Sitten milloin vaan. Alkuraskaudessa oon "ennustanut", että meille syntyisi vauva 19. marraskuuta. Koko ajan ollut myös sellainen olo, että saadaan marrasvauva eikä jouluvauvaa. Katsellaan nyt sitten, miten käy. Jotenkin tuo, että nuo paikat ei olleet mitenkään erityisen kypsät niin sai taas ajattelemaan, ettei se sieltä ennen laskettua aikaa tule. Kunhan viimeistään silloin! Meillä olisi jo kaikki valmista ja kumpikin vanhempi valmis. Vauva vaan enää uupuu täältä tuhisemasta :)

36+0 ja isänpäivä

Hieman taas laahaa jäljessä kirjoittelu, ensiksi tuntui kirjoitus- ja ajatusähkyltä ja sitten jostain syystä en onnistunut kirjoittamaan tänne...

En pidä niistä mukahauskoista "isyyspakkauksista", mitkä tuntuu nykyään olevan kovinkin suosittuja. Äidit väsää pakkauksia sisältäen kumihanskoja ja pyykkipoikia isälle vaipanvaihtotilanteisiin ja muuta tosi "hauskaa". Mun mielipide niistä on, että ne on lähinnä isää halventavia, jos jotain. En siis todellakaan aikonut tehdä sellaista ja miehellekin suunnilleen suu vaahdossa jossain kohtaa esitelmöin noista älyttömyyksistä.

Näin lähellä laskettua aikaa kuitenkin sijoittui isänpäivä ja tuntui kivalta ajatukselta jotenkin muistaa tulevaa isää. Niinpä päätin tehdä omanlaiseni isänpäivälahjan hälle.

Ja tuollainen siitä syntyi.Se sisältää isän syntymävuoden äitiyspakkauksen potkarit ja tiikeriasun vauvalle. Mies nimittäin joskus ihasteli hm:llä sellaista koko tiikeripukua ja tämä on nyt vähän vastaavanlainen, mutta ehkä monikäyttöisempi kun on housut ja takki erikseen.

Lisäksi paketissa on huppupyyhe ja Ainu-pupu miehen lempivärissä. Miehellä ei ole paljon tuntemusta lastenmusiikkiin, joten mukaan pääsi Vauvan Vaaka -cd, jonka tiedän kokemuksesta olevan melko miellyttävää kuunneltavaa myös aikuiselle. Vähän samalla logiikalla mukaan pääsi tuollainen vauvakirja. Alunperin yritin etsiä ihan sellaista ensikirjaa, joka olisi pehmeä ja rapiseva, mutta niitä tuntui olevan tarjolla todella vähän ja huononoloisia. Suoraan miehelle paketissa oli isäkuppi ja Wienernougatia. (ensimmäiselle rasialle kävi köpelösti kun tämä tuleva äiti verotti sitä 4/5 niin että tarvi ostaa uusi:D) Isoin juttu kuitenkin liput tälle illalle teatteriin katsomaan Isyyspakkaus. Nuo kaikki olivat pakattuina laatikkoon, joka sopii alkuunsa vauvan lelujen säilytykseen.

Mies sai paketin jo alkuviikosta monista eri syistä. Muun muassa yllätysmomentti ehkä suurempi, ajankohta synnäritutustumisen jälkeen melko sopiva ja ennen kaikkea sen takia, että tuo esitys on jo tänään :)

32+3 ja perhevalmennus

Monesti olen kuullut, kun ihmiset puhuvat perhevalmennuksesta turhana tai hyödyttömänä. Omat odotukset sitä kohtaan olivatkin sitten vähän semmoiset, että mennään nyt katsomaan, että millaista se on, ei sen suurempia. Nyt sitä on meillä ollut jo kaksi kertaa ja ollaan kyllä kummatkin tykätty. En tiedä, kuinka nimenomaan hyödyllistä se on, mutta mielenkiintoista kuitenkin.

Ensimmäisellä kerralla oli vähän tutustumista ja sen esittelyä, mitä tulevilla kerroilla on. Meitä oli läsnä aika paljon, ehkä noin 20 pariskuntaa (muutama nainen yksinään) ja yhdistävänä tekijänä laskettuaika joulukuussa. Ehkä parasta antia oli se, kun meidät jaettiin kahteen ryhmään, joissa piti keskustella annetuista aiheista ja kirjata ajatuksia ylös. Nämä aiheet olivat "Miten uskotte vauvan muuttavan parisuhdetta" ja hmm, toista en pysty nyt millään muistamaan. Se oli kuitenkin ainut hetki, jolloin sai kontaktia muihin ryhmässä olijoihin. Lisäksi katsottiin imetysvideota.

Toinen kerta olikin sitten eilen. Tällä kertaa tapaaminen rakentui pitkältikin siihen, että kolme äitiä vauvoineen (kaksi nelikuista ja yksi viisiviikkoinen) olivat kertomassa raskausajastaan, synnytyksestä ja elämästä nyt vauvan kanssa. Se oli kiinnostavaa kuunneltavaa ja tosi avoimesti kaikki äidit kertoivat erilaisia asioita. Lopuksi katsottiin vielä videota tarpeeksi hyvästä vanhemmuudesta.

Kaikki kerrat ovat 15.30-17.30 mistä tuleekin ainoa isompi moite. Ajat eivät ehkä ole ihan parhaimmat työssäkäyville ihmisille. Tunninkin myöhempi aloitus olisi varmasti monelle parempi. Viikon päästä on vielä viimeinen kerta ja silloin puhutaan enemmän synnytyksestä, kivunlievityksestä, lapsivuodeajasta ja mielialasta. Lisäksi itse piti varata aika synnärille tutustumaan. Senkin soitin tänään ja marraskuun alussa sitten Kättärikierrokselle :)

Ehkä näissä tapaamisissa voisi olla enemmän jotain pienryhmäkeskusteluja, jotta saisi enemmän kontaktia muihin, voisi tutustua paremmin ja verkostoitua. Minua ainakin kiinnostaisi.

31+4 ja pelko raskausarvista

Äidilläni on aikanaan tullut minusta aivan jäätävät raskausarvet mahaan. Osaltaan siihen on vaikuttaneet varmasti monet tekijät, kuten se, että äitini oli todella hoikassa kunnossa tullessaan raskaaksi ja nuori, mutta ennenkaikkea ihotyyppi oli todella venyvää sorttia.

Niinpä sitten kun plussa piirtyi raskaustestiin, hilpaisin samantien rasvaostoksille. Luin, että The body shopin kaakaovoidepuikkoa kehuttiin monessa paikkaa ja päädyin ostamaan sen, vaikka se tuntuikin hirvittävän kalliilta. Ensimmäinen puikko kuitenkin kesti koko ensimmäisen kolmanneksen, kun käytin sitä kerran päivässä aina suihkun jälkeen. Seuraavat puikot alkoivat kyllä kulua nopeammin, kun rasvattava pinta-alakin alkoi kasvaa... Jossain kohtaa tuntui, ettei myöskään kerta päivässä ja vain vatsan rasvaaminen riitä. Siitä siirryin sitten luontevasti aamu- ja iltarasvauksiin ja vatsan lisäksi käsittelyyn pääsivät rinnat, kyljet ja alaselkäkin. Usein toisena rasvauskertana käytin jotain normaalia vartalovoidetta. Tuosta puikosta kyllä täytyy sanoa, että se on niin maailman kätevin! Jopa tällainen normaalisti varsin laiska rasvaaja on jaksanut vedellä sitä tunnollisesti iholleen. Siinä ei myöskään kädet sotkeennu ja se on helppo ja nopea levittää. Ja tuoksuukin hyvältä! Ainut miinus on siitä, että se sen imeytyminen kestää jonkin aikaa ja usein vaikka se olisi saanut rauhassa imeytyä pitkäänkin, sotkee se vaatteita jonkin verran.

Seuraavaassa vaiheessa vatsa otti kunnon kasvuspurtin ja alkoi tuntua varsin kireältä. Eräänä iltana selkääni hieroessaan mies totesi myös, että jännästi iho kiristyy alaselästäkin. Niinpä hilpaisin taas rasvaostoksille ja tällä kertaa mukaan tarttui paljon kehuttu (ja vauvalehdissä mainostettu..) Bio-oil. Se se vasta kallilta tuntuikin, kun pienen pienestä purkista sai pulittaa noin 11 euroa. Tämä öljykin osoittautui onneksi melko riittoisaksi. Nyt rasvauksen rytmi on ollut niin, että aamuisin suihkun jälkeen kaakaovoipuikkoa ja iltaisin öljyä. Silti välillä päivisinkin tuntuu, että tarttis tehrä jotain, kun vatsaa kutittaa tai se tuntuu muuten kiristävältä.

Toistaiseksi vatsan seutuvilla ei ole arpia. Navan ympärys on jotenkin erilaisen näköinen iholtaan, kun vertaa muuhun ihoon, mutta se selittyy ehkä sillä, että se on yleensä piilossa... Minullahan napa pullahti ulos jo joskus kesällä... Rinnat eivät ole pahemmin kasvaneet raskauden aikana, mutta niin vain ensimmäiset arvet löysivät oikeaan. Ne tosin ovat minimaalisen pienet (ehkä n. 0.5cm x2) ja hypin riemusta lapsen synnyttyä, jos ne jäävät ainoiksi.

En kuitenkaan usko moiseen onnen kantamoiseen. Tässä on vielä parisen kuukautta aikaa vatsalla revetä vaikka millaiseen arpeen. Toki lapsi on tärkein ja plaaplaa, mutta kyllä minua silti kirpaisee se, että millaisia jälkiä raskaus mahdollisesti (todennäköisesti) jättää jälkeensä. En jaksa edes esittää, että olisin mahdollisista arvista ylpeä, kun nehän kertovat vain kallisarvoisen aarteen saamisesta ja äidiksi tulemisesta ja kuuluvat asiaan. Kun eivät ne kuulu! Eivät kaikki niitä saa.

Ennen raskautta olin pohdiskellut paljon mahdollisia muutoksia vartalossa. Etenkin arpiasiaa olin miettinyt paljon. Loppujen lopuksi päädyin ajatukseen, että voin kyllä elää arpien kanssa, vaikka millaisten, mutta hirvittävämpi ajatus on, jos löysää nahkaa jää pussiksi roikkumaan, ikuisiksi ajoiksi. Näinkin kävi äidilleni. Nyt kuitenkin olen vielä ollut arveton ja se on ollut ihanaa. Maha tuntuu kauniilta ja sitä on kiva katsella. Olen iloinen joka viikosta, kun arpia ei vielä ole. Raskaus muuttaa niin montaa asiaa naisen elämässä ja vielä aikamoisella vauhdilla, että on ehkä hyväkin, että osaa nauttia näistä pienistä iloista? Analysoin asiaa myös niin, että vaikka sillä ei ole väliä, tulevatko arvet viikolla 15 vai repeääkö maha synnytyksessä vasta, jos ne kuitenkin ovat tullakseen, niin parempi kuitenkin myöhään. Silloin niitä ei ole samalla tavalla aikaa pohtia ja surra, kun jo saat sen pienen tuhisevan käärön täyttämään päiväsi.

Tähän loppuun vielä kuvituksena mahani viikolta 30+0. Mahassa näkyvä painauma on sukkahousujen syytä :)

31+2 ja harjoitussupistuksia?

Kuukausi/kaksi takaperin (ajankäsitys on jotenkin hämärtynyt ja dementiakin vaivaa..) kävelykin teki ikävää oloa ja sitä pystyi harjoittamaan vain hitaasti tepastellen. En oikein tiedä, oliko minulla silloin harjoitussupistuksia vai asettuiko vauva kenties aina kävellessä alamahalle poikittain. Siltä se ainakin tuntui... Oli kummin vain niin tukalaa oli. No, tämä "vaiva" helpotti joitakin viikkoja sitten ja melko reipastakin kävelyä pystyi harjoittaman. Ajattelin, että osansa asiassa voi olla sillä, että vauva viihtyy melkolailla aina pää alaspäin, jolloin ei ehkä tule niin kovaa painetta alavatsalle vain.

No, nyt tänään sitten onkin taas ollut ihan toisenlaista ja olen aika varma harjoitussupistuksista. Lähdin vähän kaupoille ja jo melkein heti rapun ovesta astuttuani maha alkoi tuntua varsin kovalta. Koko reissun ajan näitä tuntemuksia oli vähän väliä ja kävelytahtikin oli luokkaa etana. Tuntemukset eivät olleet niinkään kipeitä, mutta epämukavaksi niitä kuvailisin kyllä. No, sainhan nauttia ainakin muutamat viikot pystyvämmästä olosta!

Tällä hetkellä en osaa sanoa myöskään, mitenpäin vauva mahassa hengailee. Viikonloppuna se nimittäin taisi tehdä kepposet ja pitkästä aikaa kääntyä 180 astetta..

p.s. Odottamani raskausajan hieronta jäikin tänään väliin, kun hieroja peruutti ajan. Täytyy yrittää varata uusi aika..

31+1 ja asiaa vauvanvaatteista

Tuli into aloittaa vauvan vaatteiden ynnä muiden peseminen, että niitä saisi sommitella sitten nätisti laatikkoon jo odottamaan käyttäjäänsä. Samalla kun lajittelin ja kävin niitä läpi, otin myös vähän kuvia... Vaatteet on kaikki 50-62cm, pääosin 56/62cm.

Tässä on valtaosa vaaleasävyisistä bodyistä...

Paitoja meillä ei taidakaan olla yhtään, sillä olen lukenut siitä, miten epäkäteviä ne ovat etenkin pienellä vauvalla. Voin kyllä kuvitellakin, miten ne rullautuvat koko ajan kohti kainaloita ja paljas selkä paistaa.. Bodeissa muutamissa on tuollaiset kätevät käännettävät hihansuut, mitkä estävät vauvaa raapimasta itseään. Näitä kuvia ottaessa huomasin, että tarvittaisiin muutamat söpöt ja tyttömäiset bodyt vielä koossa 50, ihan varmuuden vuoksi, jos meidän tyttö ei heti kasvakaan täyttämään kokoa 56 :)

...ja tässä värikkäistä.

Tuohon keskellä olevaan lehmäkuvioiseen fleecetakkiin mies ihastui, kun oli ensimmäistä kertaa kanssani kirppiksellä. Nuo kaksi muuta (vasemmanpuoleinen on aivan unelman pehmeä!) onkin uutena ostettuja ja kuuluvat täten vähemmistöön. Valtaosa kun kaikista vaatteista on kotiutunut meille kirppiksiltä. Suosikkejani ovat olleet Kumpulassa (?) sijaitseva Vekarakirppis, Rekolassa oleva Villa Lyhty ja muutamat fb-kirppikset. Pari kertaa olen käynyt myös Kannelmäessa Minipoppoossa.

Vaaleita housuja.

Haalarihousuja!

Housuissa minua on miellyttänyt materiaaleista ehkä eniten velour ja toisaalta myös tuommoiset neulokset kuten nuo sinivalkoraitaiset haalarit. Ja ylipäätään haalarihousut on ihania! Niissä on usein myös enemmän yksityiskohtia kuin tavallisissa puolipotkareissa. Tai ainakaan kirppiksillä ei tule vastaan kovinkaan paljon niitä "vähän                                                                 erikoisempia" housuja.

Tässä näitä värikkäämpiä housuja. Yhtä monet siniset kuin punaiset pöksyt;) Osittain huomaamattamme ollaan ostettu melko neutraaleja vaatteita pääosin. Joku voisi sanoa niitä melkein poikamaisiksikin?


Vaaleanpunainen on minusta kiva väri, mutta tykkään myös paljon muista. Omassa pukeutumisessakin käytän aika paljon eri värejä, mistä syystä varmaan myös vauvanvaatteissa monenlaiset värit ovat päätyneet meidän vauvan garderoobiin. Saas nähdä, kuinka usein meidän pientä tullaan luulemaan pojaksi. ...tai voihan hän meidätkin vielä yllättää olemalla poika :P









Jostain syystä kirppiksiltä on ollut vaikea löytää ihan pienissä koissa mekkoja. Muutamat hyvät löydöt olen sentään onnistunut tekemään. Tuo keskellä oleva punainen mekko maksoi 5 euroa vekaralla ja mietin hetken, että onkohan se nyt vähän liian kallis. Sitten järki voitti ja sanoi, että se on löytö! :D Se onkin aivan ihana, tuommoinen pussihelmainen ja joulunpunainen. Se on kokoa 56 ja mahdollisesti meidän joulumekko :)



Sukkia ja yökkäreitä/kokoasujakin kuvailin, mutta ne jääkööt odottamaan toista postausta. Myös ulkovaatteet saavat vielä odottaa, sillä niistä puuttuu vielä jonkin verran...

31+0 ja nukkumisen vaikeus -valitus

Selkeästi elellään tässä nyt tätä viimeistä kolmannesta raskaudesta, sillä kaikenmoisia kolotuksia ja vaivoja alkaa ilmaantua kuin sieniä sateella.

Nukkuminen on ollut jossain määrin hankalaa jo aika pitkään rajoitettujen asentojen vuoksi, mutta nyt siitäkin on tullut todella hankalaa. Oikeassa lavassa on ollut koko raskauden ajan jotain vialla, jotain todennäköisesti ei-raskauteen liittyvää. Se on johtanut nukkumisasioissa siihen, että oikealla kyljellä en voi välillä nukkua ollenkaan, kun sitä alkaa särkeä niin paljon. Mahallaan nukkuminen ei jostain jännästä syystä tule kysymykseen tässä kohtaa. Selällään nukkumista taas ei ole suositeltu enää pitkään aikaan ja olen sitä yrittänyt vältellä. Niinpä ajoittain ainoa asento on vasemmalla kyljellä ja sehän se kai kaikista suositelluin asento onkin raskaana oleville. Ainut vaan, että onko moni ei-raskaana oleva kokeillut, millaista on nukkua yhdessä asennossa läpi yön? Aivan, mahdotonta. Tai jos nukut niin olet kyllä aamulla sellaisessa jumissa ettei tosikaan.

Vasemmalla kyljellä nukkumisessa on minun kohdallani ollut koko ajan se huono puoli, että siitä käännyn automaattisesti nukkuessani selälleen. Siitä seuraa vauvalle huono olo ja huomattavaa potkimista sekä vaihtelevasti minullekin asti huono olo, riippuen ehkä siitä, kuinka nopeasti herään. No, nyt on vasemmalla kyljellä nukkumisesta tullut vielä vaikeampaa, sillä koko vasen puoleni kärsii jostain kolotuksesta, alkaen lonkan/pakaran/alaselän seutuvilta. Kolotus luonnollisesti pahenee, kun nukun sen jalan päällä. Käytännössä ei siis ole yhtään asentoa, jossa voisin nukkua. Hirveän hienoa!

Viime yön nukuin suurelta osin selälleen ja ah, miten hyvää se teki kropalle! Mutta voi huonon omantunnon määrää, kun tiedän, ettei se ole hyvä vauvalle ja se sen ilmaiseekin hyvin pontevasti ja itsekin heräsin todella huonovointisena.

Vessareissut eivät toistaiseksi herätä kuin kerran yössä. Välillä sekin herääminen tuntuu enemmän janoheräämiseltä. Jännästi se ajoittuu myös lähes joka yö kello viiden tietämille.

Varasinkin nyt maanantaille ajan raskausajan hierontaan, jos siitä saisi jotain apua. Kallista lystiähän se on, mutta jokaisen euron arvoista, jos sillä saa minkäänlaista helpotusta erilaisiin jumeihin ja kolotuksiin.

30+5 ja ihanat lihapullat

Tästä tulee tätä menoa ruokablogi. Kotona ollessa on nyt kerrankin aikaa tehdä enemmälti ruokaa ja leipoakin. Onhan se kiva jakaa onnistuneita ruokia :) Tänään oli menussa siis lihapullia ja riisiä..


Lihapullat

Herrrkulllista!

400 g naudan jauhelihaa (17%)
3 isoa porkkanaa
1 prk kevyt kermaviiliä
1 sipulikeittopussi
1/2 dl vettä
2 rkl korppujauhoja
1 kananmuna
3 rkl ruokakermaa

mausteina meillä oli

- grillimauste
- paprikajauhe
- kuivattu ruohosipuli
- valkopippuri

Mausteita oman maun mukaan.

Sekoita kermaviili, sipulikeitto, vesi ja korppujauhot keskenään. Raasta porkkanat ja lisää joukkoon. Lisää mausteet ja kananmuna. Sekoita hyvin. Sekoita joukkoon jauheliha ja lopuksi ruokakerma. Muotoile pellille leivinpaperin päälle haluamasi kokoisia pyöryköitä (meillä tuli n. 20 kpl, jotka mahtuivat juuri yhdelle pellille) ja paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15 min/ kunnes pyörykät näyttävät hyviltä.

Meillä syödään lihapullien ja -pihvien kanssa yleensä riisiä ja kermaviilikastiketta, mutta nyt halusin jotain vähän erilaista. Niinpä keitin jasmiiniriisiä 3 dl melkein kypsäksi asti, kaadoin lähes kaikki keitinvedet pois ja lisäsin joukkoon 400 g tomaattimurskaa ja 2 lihaliemikuutiota ja keittelin hetken. Lisäsin joukkoon vielä kuivattua ruohosipulia ja n. 100 g pakastemaissia ja kiehautin koko satsin vielä kerran.

Täytyy sanoa, että oli herkullista ruokaa, vaikka itse teinkin!  Lihapullat olivat ihana yhdistelmä suolaista ja makeaa ja niin suussa sulavan pehmeitä. Ja riisi, sekin oli varsin maistuvaa ja mehevää. Harmi etten älynnyt ottaa siitäkin kuvaa.

Eilen käytiin Citymarketissa euron hedelmien perässä. Pitäisi varmaan vielä iltapalaksi vääntää jonkinmoista hedelmäsalaattia.. Mukaan eilen tarttui ainakin ananas, omenoita, päärynöitä ja cantaloupe-meloni..

Luulen, että mahakaverilla on jokin kasvuspurtti taas meneillään, sillä tällä odottajalla on kova nälkä taas koko ajan.. Nälkä ja väsymys.

30+2 ja neuvola

Tänään oli aamusta neuvola. Vauvan sydänäänet oli luokkaansa 140-145 ja edelleen majaili pää alaspäin niin kuin on tuntunut jo pitkään tykkäävän olla. Pää kuitenkin vielä ylhäällä. Sf-mitta oli 27cm, kun kuukautta takaperin se oli 24cm. Kohdunpohjan korkein kohta oli saavuttanut nyt kylkiluut... Oma verenpaine oli hyvä (115/75 tms.) ja painoakin oli tullu ihan sopivasti, 430g per viikko. Nyt paino on noussut yhteensä noin 8.5 kiloa. Aika hurjaa kyllä. Kattellaan millaisiin lukemiin sitä vielä päädytäänkään.

Piipahdin myös tänään yhdellä lastenvaatekirpparilla ja sieltä mukaan tarttui lähinnä vain harsoja. Ne on uutena melko pyöristyttävissä hinnoissa mitä katteltiin viikonloppuna. Nyt perusvalkoisia lähti mukaan 5 kolmella eurolla... Mulla on myös meneillään virkkausprojekti vauvalle. Tarkoitus olisi, että siitä tulisi lämmin lisäpeitto esimerkiksi vaunuissa käytettäväksi, mutta langat loppui ikävästi kesken. Niinpä poikkesin myös lankakaupoilla tänään, mutta tokikin yksi tarvittavista väreisä oli loppunut. En jaksa odottaa, että sitä mahdollisesti tulee lisää vaan päätin, että loppupeitossa muutetaan yhdet raidat toisen värisiksi. Luovaa.

Yö meni melko huonosti nukkuen ja oon nyt lepäillyt sohvalla voice kidsiä katsellen, mutta luulen, että tarvii ihan ummistaakin nyt silmiä...

30+1 ja uuden kymmenen kunniaksi herkulliset sämpylät

Eilen saavutettiin uusi kymmenes eli 30+0. Tuntuu taas, että siinä on yksi etappi ohitettu nyt. Vauvalla olisi jo nyt syntyessään melko hyvät mahdollisuudet, jollei mitään erikoista olisi. Aika hullua! Miehelle sanoin eilen, että ei tarvisi edes kyllä saavuttaa seuraavaa kymmentä... Kun täysiaikaisuus saavutetaan niin tervetuloa maailmaan vain :)

Tämän etapin kunniaksi olin päättänyt jo perjantaina, että lauantaiaamuna tehdään hyvää aamupalaa, eli leivon itse sämpylöitä erittäin pitkästä aika. En edes muista, kuinka monta vuotta (?) siitä on, kun viimeksi olen sämppäreitä tehnyt. Eilen aamulla kyllä tuntui siltä, ettei ollut taas ihan loppuun asti ajateltu tämä suunnitelma. Yhdistelmänä vasta 10.30 herännyt erittäin nälkäinen ja erittäin raskaana oleva ja taikinan teot ja kohottelut ei ehkä ollut parhain. Tosi hyviä niistä sämpylöistä sentäs tuli! Tein ne osittain mukaillen jotakin netistä löytämää ohjetta omalla päällä soveltaen.

Herkulliset aamiaissämpylät

6 dl vettä
400 g porkkanaa
n. 13 dl sämpyläjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
4 tl sokeria
2 tl suolaa
1/2 dl öljyä
1 pss kuivahiivaa

+ n. 1 dl ruisjauhoja sämpylöiden pyörittelyyn

Nam!

Kuori ja raasta porkkanat puolikarkeaksi raasteeksi. Kuumenna vesi kuivahiivalle sopivaksi ja sekoita hiiva ja porkkanaraaste veteen. Lisää sokeri ja suola. Lisää kaurahiutaleet ja 7 dl jauhoja. Lisää öljy ja tämän jälkeen loput jauhot. Jätä taikina suosiolla todella käsiin tarttuvaksi, sillä siten saat mehevämpiä sämpylöitä. Kohotuksen nopeuttamiseksi laske tiskialtaaseen melko kuumaa vettä ja laita taikinakulho peitettynä sinne varovaisesti. Kohota taikinaa 15-30 min. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Laita 1 dl ruisjauhoja lautaselle ja hiero niitä käsiisi sämpylöiden pyörittelyn helpottamiseksi. Ota kulhosta käsiisi sen verran taikinaa kuin minkä kokoisia sämpylöitä haluat tehdä ja pyörittele ne pellille. Anna sämpylöiden kohota lämpimässä paikassa peitettyinä 5-15 min ja paista niitä sen jälkeen uunissa keskitasolla n. 15 min / kunnes ne näyttävät hyviltä. Tästä taikinamäärästä meille tuli 17 sämpylää, jotka mahtuivat kahdelle pellille.


Päivälliseksi tehtiin sitten bataatti-porkkanasosekeittoa, jonka seuraksi nämä sämpylät sopivat myös tosi hyvin!

p.s. Jottei tuntuisi harhaanjohtavasti siltä, että täällä syödään todella terveellisesti niin täytyy tunnustaa, että "lauantaikarkkeja" meni sitten myös useampi sata grammaa illan aikana tv:tä katsoessa...

29+6 ja suuri vaunupostaus

Varmasti eniten aikaa hankinnoiden pohdinnassa ja tutkailussa olen käyttänyt vaunuihin. Vaunut on aina olleet jotenkin se the lastentarvike, mikä tekee lapsen saannista todellisen tuntuista. Niinpä jo hyvin alussa surffailin vaunusivustoilla ja linkkailin miehelle musta hyvänoloisia vaunuja. Mies kommentoi kaikkea aina tyyliin että juu, hmm, kiva:D Silmää ja mieltä miellytti yhdet Tutekin vaunut ja sitten yhdet ora/jovit. Tutekit kaatui siihen, että niitä olisi fyysisesti päässyt testaamaan vain Turussa (?), mutta ora/joveista olin aika varma. Vaunuissa tärkeimmiksi asioiksi olin ajatellut, että niiden pitää olla yhdistelmävaunut, isorenkaiset ja työntökorkeutta pitää voida säädellä tarpeeksi, sillä olemme miehen kanssa melkoisen eri pituisia. Oleellista olisi tietysti myös silmää miellyttävyys ja järkevä hinta.

Rakenneultran jälkeen teki mieli tehdä jotain, mikä tekisi vauvan vielä konkreettisemmaksi ja mentiin sitten extempore yhteen lastentarvikeliikkeeseen käymään. Ajatuksena oli vähän kokeilla vaunuja. No, se reissu venyi koko päivän mittaiseksi lastentarvikeliiketurneeksi:D Miehellekin avautui kokonainen uusi maailma. Että siis miten paljon näitä on erilaisia ja miten nämä kaikki tuntuukin erilaisilta ja entäs nämä kaikki ominaisuudet. Heti ekassa liikkeessä miellyttiin brioihin, mutta siellä ei sattunut olemaan niitä ora/joveja. Vihdoin kun ehdittiin sellaiseen liikkeeseen, jossa niitä oli (varmaan ehkä neljäs liike) niin oli hienoinen pettymys, että kuinka huonoilta ne tuntuikaan. Olin ollut niin varma, että ne olisivat meijän vaunuvalinta. Etenkin kun netistä olin vielä huomannut, että edellisen kauden värejä myytiin huomattavalla alennuksella... Samaisessa liikkeessä oli myös jedon vaunuja, jotka tuntui briojen lisäksi tosi hyviltä työntää. Päätettiin kuitenkin ne hylätä samantein, koska tuntematon merkki ja suunnilleen samoissa hinnoissa briojen kanssa, jotka todennäköisesti säilyttää paremmin jälleenmyyntiarvoaan.

Jätettiin sitten vaunuasiat muhimaan. Jonkin verran surffailin käytettyjä brioja, mutta niitä myytiin törkeän kalliilla montakin vuotta vanhoja versioita. Jotenkin muotoutui ajatus, että kyllä me uudet hankitaan. Ja se päätös varmistui, kun kesäisen suursiivouksen aikana löydettiin käyttämättä jääneitä häälahjarahoja 500e ja päätettiin, että ne menee vaunurahastoon. Siivous on kannattavaa;)

Olin puhunut, että mennään sitten todenteolla vaunuostoksille, kun tulee 30 raskausviikkoa täyteen, mutta hieman jo ennen sitä bongasin, että monella liikkeellä olisi alennuksia menossa. Niinpä päädyttiin sitten Vantaan Vauvatalo Johannaan edullisten brio happyjen perässä. Mun silmää oli eniten miellyttänyt brio kombit ja niistä vielä se deep ocean/musta -väri ja mieskin oli niihin kallellaan. Nyt kuitenkin oli tosi hyvässä tarjouksessa mustat happyt harmaalla kantokassilla. Pähkittiin asiaa ja tultiin siihen tulokseen, ettei kyllä olla valmiita maksamaan väristä 150-200 euroa lisää.

Joten tällaiset sitten otettiin:

Tuo setti oli 499 euroa! Normaalisti siis happyjen sekä kombien hinnat on 675-695 euron hujakoilla liikkeessä kuin liikkeessä. Saatiin valita, että mimmoiset työntöaisa, renkaat ja kantokassi. Päädyttiin tuohon taittuvaan aisaan ihan pakonsanelemina, koska oon niin lyhyt, ettei teleskooppiaisaa saanut tarpeeksi alas minulle. Suomen sääolojen vuoksi settiin otettiin nuo ilmakumirenkaat, joiden pitäisi olla hyvät nimenomaan haastavammissa oloissa työnnellessä. Ainut miinus niissä on se, että niitä joutuu varmasti pumppailemaan ja ne saattavat puhjeta. Kantokasseissa minua miellytti enemmän kova versio, joten se oli jo aiemmin päätetty.

Liikkeessä kun katseltiin noita niin jotenkin musta/harmaa tökki silmään, etenkin kun vieressä oli ne THE väriset vaunut. Kotona kun "koekoottiin" nuo, niin ne alkoikin näyttää aika hyviltä! Suorastaan tyylikkäiltä. Ja niin kuin arvata saattaa, niin koekokoaminen jäi kyllä ihan lopulliseksi. Siinä kokoamisessa meillä nimittäin meni kahdestaan tunnin verran... Että siellä ne seisoo nyt meillä makkarissa odottelemassa työnnettävää.

Samaan syssyyn ostettiin Johannasta myös brio primo turvakaukalo isofix-jalustalla. Nekin kun sattuivat olemaan tarjouksessa yhteensä 199 euroa. Loppujen lopuksi saatiin noista kaikista vielä yhteisalennusta 9 euroa kun vähän tingittiin;) Kaukalosta en ole ottanut kuvaa, mutta värinä meillä oli musta/ocean green.

Yhteensä meillä meni siis rahaa näihin varmaankin kalleimpiin hankintoihin vain 689 euroa. Meistä aika hyvin suoriuduttu. Vai mitäs mieltä olette? :)

29+5 ja pinnasänky

Vauvaa varten alkaa olla hankittuna valtaosa tavaroista. Alunperin oltiin ajateltu pinnasängyksi pikkusiskoni vanhaa sänkyä, mutta se osoittutui jo niin huonokuntoiseksi, ettei sittenkään. Olisi siitä varmaan saanut ihan hyvän, jos oisi hionut ja maalannut ja phuuh.

Fb-kirppikseltä sitten bongasin myynti-ilmoituksen tästä ihan meidän lähellä sijaitsevasta sänkypaketista. 100 eurolla lähti pinnasänky, hyvä patja, petari, peitto, kahdet lakanat, tuo ihana katos (!), reunapehmusteet ja mitähän muuta vielä. Haettaessa saatiin vielä mukaan pyllypyyhkeitä, avaamaton tuttipaketti ja pestävät liivinsuojukset tms. Meistä oli kyllä aika hyvä diili!

Ainut mitä mietitään, on että uskaltaako käytettyä patjaa käyttää? Sänky kamoineen on ollut todella vähäisellä käytöllä yms. mutta silti.

Itse asiassa on toinenkin asia, mitä mietitään. Nimittäin makkarin järjestys. Sänky mahtuisi tuolle seinälle, missä se on kuvassa, mutta ilman tuota katosta. Se kun lisää joillakuilla senteillä sängyn pituutta niin, ettei makkarin ovea mahtuisi avaamaan ja sulkemaan. Täytyy vähän varmaan pyöritellä järjestystä. Oikeasti vain koekoottiin tuo sänky sen jälkeen kun se haettiin, mutta tuossa samalla paikalla se edelleen nököttää eikä sitä enää kannata siitä purkaakaan :) Ei maltettaisi kyllä odottaa, että saadaan sinne tuhiseva käärö jo nukkumaan.

28+5

Hieman jäi monista syistä kirjoitaminen tuon alun jälkeen. Nyt jos kuitenkin taas saisi jotakin aikaiseksi?

Töissä en ole ollut enää pitkään aikaan. Elokuun olin lomalla ja siihen loppui myös työsuhteeni. Äippäloma alkaa lokakuun lopussa, eli siihen asti hohdokkaasti työttömänä. Ensin stressasi koko työhomma paljon, mutta lopulta tuntui, että näin tämän pitikin mennä ja ihan hyvin menee näin.

Vatsa on kasvanut huimasti. Juhannuksen tienoilla se oli jo selkeästi näkyvissä. Juhannuksen aikaan tunsin myös ensimmäiset liikkeet, 15+6. Viikon ajan olin jo vähän epäillyt, mutta tuolloin olin aika varma. Se oli aika hienoa se!

Rakenneultrassa kaikki oli hyvin ja vauvasta povattiin tyttöä. Samalla sukupuoliveikkaukselle jatkoi myöhemmin neuvolalääkärikin ultratessaan. Että aika varmaksi uskalletaan tässä se jo uskoa.

Paljon olen tehnyt vauvanvaatehankintoja kirpputoreilta. Niistä saatan parhaimmista ottaa jotain kuvia jonain toisena päivänä. Ihan älytöntä, miten murto-osalla alkuperäisistä hinnoista niitä saa, vaikka ostaisi vain kiitettäväkuntoisia! Nyt kun pyörii ihan oikeissa kaupoissa niin vaatteiden hinnat tuntuu ihan käsittämättömiltä eikä todella raaski ostaa mitään edes "ooih miten ihanaihana" -vaatetta, kun päässä pieni ääni huutaa, että samalla rahalla saisi kirppikseltä niiiiin paljon enemmän:D

Myös iso osa muista hankinnoista vauvaa varten on jo tehty, mutta niistä taidan kirjoitella ihan oman tekstin. Tuntuu, että tässä odotellaan enää sitä vauvaa käyttämään tätä kaikkea :)

27+4 ja vauvan disko

10+0, jeij!

Nyt aamulla varsin määrätietoisesti otin uuden yrityksen dopplerin kanssa. Ja kas, mä sain ne sydänäänet kuuluviin!! Tosi etäisesti ne vielä kuuluu, mutta kuuluivat! Niin oli nopea rytmi, että menin laskuissa sekaisin. Niin paljon parempi fiilis nyt.

Tänään pokspoks vaan (vihaan oikeesti noita pokseja...) 10+0, alkiosta tuli sikiö. Sekin tuntuu hienolta etapilta. Kyllä elämä on taas ihanaa :)

9+6

Sain aikaiseksi itselleni pienimuotoisen hysterian, kun luin erään keskustelupalstan juttuja ja tuntui, että niin moni on saanut keskenmenon vasta näillä "myöhäisillä" viikoilla. Tilasin sitten siltä istumalta kotidopplerin ja tänään se tuli postissa. En tiedä, onko se mieltä rauhoittava kapistus vai ei, sillä toistaiseksi me ei sillä saatu vauvan sykkeitä kuulumaan. Toki ohjeissa sanotaan, että ne kuuleekin vasta keskimäärin viikolta 12 alkaen. Mutku mä luin, että moni oli saanut jo paljon aiemminkin...

Oon pelännyt viime päivinä keskenmenoa enemmän kuin laki sallii. Toissapäivänä stressasin niin postiasioista, että olin varma että jollain stressihormoneilla tää menee nyt kesken. Toissayönä valvoin melkein koko yön, kun mahaa juili oudosti ja olin varma, että nyt tää menee kesken. Mutta kun se vaan pelottaa niin paljon.

Ylihuomenna meidän perheet kuulee tästä meidän pienestä salaisuudesta. Tän kaiken keskenmenopanikoinnin keskellä ois ollut tosi kiva saada ne sydänäänet kuuluviin ennen kertomista, ettei tarvis olla fiiliksillä "voihan se jo olla mennyt keskenkin"...

Ei ole tullut myöskään kutsuta np-ultraan vielä. Joka päivä innolla katson postilaatikkoon..

Väsymyksen väsymys

Siis miten väsynyt ihminen voi oikein olla? Viime yönä nukuin 10 tuntia ja heräsin aamulla kymmeneltä. Kävin suihkussa, puin ja söin aamupalaa. Klo 11 iski pakottava väsymys, olinhan ollut jo tunnin (!) hereillä. Oli pakko käydä 20 minuutiksi sohvalle pitkälleen. Ei kyllä auttanut, mutta pakko oli nousta, kun pitää lähteä töihin. Nyt vielä kahvia ja suklaata (miten terveellistä...) ja tikut silmiin. Ihmettelen kyllä, miten tästäkin päivästä taas selviän. Tuntuu kuin joku vain kääntäisi aivot off-asentoon ja sitä vastaan ei pysty taistella.

9+2

Kymmenes viikko jo meneillään, saako kohta jo huokaista helpotuksesta?

Ensi viikonloppuna aiotaan kertoa perheille, kun äitienpäivä sattuu niin sopivasti. En tiedä, onko liian aikaista? Kavereista ja muista jo moni tietääkin, mutta se on jotenkin eri asia. Välillä on niin luottavainen olo jo siihen, että kaikki menee hyvin. Sitten heti perään tulee ajatus, että nyt kun ajattelen noin niin varmaan käy jotain huonoa. Tänään vahingossa eksyin myös lukemaan blogia, jossa vauva synnytettiin aikaisilla viikoilla ja se kuoli parissa päivässä sairauteensa. Itkeä vollotin hulluna.

Pahoinvointi on hellittänyt huomattavasti. Sen sijaan väsymys ei. Nukuin eilen illalla 4 tunnin päiväunet (huono yö ja työpäivä takana), sitten 9 tunnin yöunet ja heräsin klo 8.30 tänään. Nyt taas mietin, että ooooh, päiväunet tekis terää. Lisäksi jatkuva nälkä on löytänyt tiensä luokseni :D Ja maha kasvaa. Ensin oli iltaturvotuksia, sitten lisäksi aamuturvotuksia ja nyt ei oo enää sellaista hetkeä, etteikö mahaa voisi huomata. Tänä aamuna se oli litteimmillään pitkiin aikoihin eikä tuntunut turvonneelta. Otettiin sitten äkkiä se ensimmäinen masukuva. Tuskin kukaan ulkopuolinen lähtisi heittämään mahan perusteella lapsiarvauksia, mutta itse ja mies kun tietää miltä maha tasan tarkkaan on näyttänyt niin näkee sen saman tien. Voiko se jo kasvaa?

Kuulumisia, 8+3

Raskas työrupeama takana ja nyt vihdoin vapaata. Jaksaa tännekin kirjoittaa pitkästä aikaa :)

Eilen oli ensimmäinen neuvola. Neuvola laskee edelleen omalla tavallaan kuukautisista sen, että missä nyt mennään eli sen mukaan nyt 8+3. Itse kallistuisin sen puoleen, että varhaisultran kaksi päivää enemmän olisi enemmän oikein. Päivä pari sinne tänne. Ekassa varsinaisessa ultrassahan sitten selviää kai tarkemmin.

Neuvolaan kun varasin ajan niin annettiin ymmärtää, että on tärkeää, että isäkin olisi paikalla. Käytännössä käynnillä ei isää kuitenkaan juuri mitenkään huomioitu. Se istutettiinkin silleen vähän takaviistoon... Täti oli ihan ok-oloinen ja sillä oli ihan mukava harjoittelijakin. Etukäteen mies oli tulostanut ne alkoholi- ja tupakkakyselyt, mutta vain yksinä kappaleina. Neuvolaa edeltävänä iltana sitten päädyttiin siihen, että vain se täytti ne, koska mulla ei ole mitään täytettävää kumpaankaan. En ole koskaan edes maistanut tupakkaa enkä alkoholia (okei, kerran 5 vuotta sitten join ulkomaanmatkalla kokeilumielessä 2 breezeriä(?).. :D)

En ole miehelle tykännyt kertoa painoani pitkään aikaan, kun se ei ole minua itseäni miellyttänyt. Ilmoitinkin sille jo hyvissä ajoin, että vaikka nyt oon raskaana niin se ei silti tee painosta sen julkisempaa asiaa. Toki neuvolassa ensimmäisen 10 minuutin sisällä täti kailotti paperista sen painon ääneen... Että se siitä sitten! Miestä nauratti jälkeenpäin.

Miehen mielestä myös liian laimeasti kerroin mun huonoista oloista ja väsymyksestä. Mutta tiesin, ettei nyt ketään mun pahoinvoinnit erityisemmin kiinnosta, kun en kuitenkaan oksenna. Sen kyllä myönnän, että jäätävästä väsymyksestä oisin voinut enemmän puhua, mutta eihän se sitä asiaa muuta, Tai kuulisin vain viidennenkymmenennen kerran, että "kohta se helpottaa!". Taisi se täti itseasiassa sanoakin tuon kuitenkin.

Verenpaineetkin oli ensin vähän korkeat, tokalla mittauksella paremmat, mutta korkeat johtui kyllä varmaan huonon nukkumisen, kahvin ja jännityksen yhdistelmästä. Töissä kun oon mittaillut niin aina olleet ihan hyvät.

Paljon tuli kaikkea materiaalia kotiin kannettavaksi. Miestä ne ehkä kiinnostaa enemmän, itse kun olen jo aika paljon lueskellut jo.. Nyt odotellaan vain kutsua sinne ensimmäiseen varsinaiseen ultraan :)

Ai niin, mielenkiintoinen juttu oli kun puhuttiin synnytyssairaalasta niin täti sanoi, ettei välttämättä varmuutta siitä saa kuin vasta kun lähdön hetki koittaa... Kun se Naistenklinikka on remontissa. Voi siis hyvin olla Kättäri, Jorvi tai joku muukin. Sano, että Kättäri kyllä aika todennäköinen. (hups, tässähän paljastuu hieman asuinpaikkani nyt :P)

Huomasin, että on jo neljä lukijaa! Yritän päivitellä hieman säännöllisemmin!

Pieni sydän lyö bum bum bum

Eilen oli jännittävä varhaisultra. Nyt voin olla vähän rauhallisemmin mielin, sillä kaikki oli hyvin! Sydän löi säännöllisesti 143 krt/min. Pieni oli oikeassa paikassa ja 13mm pitkä, eli vastasi neljä päivää isompaa kuin on laskettu. Nyt siis meneillään 7+5! Tässä vaiheessa keskenmenon riski on enää 1-2 prosentin luokkaa.

Sykähdyttävin hetki ultrassa oli ne sydänäänet. Kun eihän siitä pienestä katkarapumöntistä juurikaan vielä erota mitään paitsi muljuvan sydämen :) Seuraava etappi onkin sitten 6 päivän päästä ensimmäinen neuvola.

Katsaus meihin

Mietin, että pitäisi varmaan vähän kertoa siitä, kuka olen ja minkälainen tilanne meillä on. Tuntuu vain jotenkin niin teennäiseltä väsätä esittelyä itsestään...

No, oon 25-vuotias nuori nainen ja meille odotetaan esikoista syntyväksi joulukuussa. Mies on pari vuotta vanhempi. Ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta, josta naimisissa vuoden verran. Mukana elämää rikastuttamassa on myös kaksi pientä kääpiöluppaa. 

Asutaan vuokrakaksiossa ja  tulevaisuuden haaveissa on ihan oma asunto. Sen hankinta tosin varmaankin hieman siirtyy oleteusta tämän baby-projektin myötä.. Miehellä on vakituinen työpaikka ja itse vasta valmistuin viime vuoden lopulla sosiaalialalle. Töissä olen kuitenkin ollut jo jonkin aikaa. Tämän hetkisessä työpaikassa vuoden verran ja sopparia oisi jäljellä syksyyn saakka. Toivon siihen toki jatkoa..

Itse olen vauvakuumeillut pienen ikäni, mutta en niinkään ole halunnut sitä omaa lasta ennen kuin jokin aika sitten. Mies tarvitsi jonkin verran aikaa ja ajattelua, että alkoi lämmetä ajatukselle. Jostain syystä aina kuvittelin, että meidän oisi vaikea saada lasta ja pyörittelin mielessä sitäkin vaihtoehtoa, että jos ei saada lasta lainkaan. Miehelle puhuin, että vuodenkin yritys on ihan realistinen odote. Eräänä helmikuisena päivänä miehen ehdotuksesta jäi ehkäisy pois. Ja 3.4. näytti testit plussaa. Se siitä heikosta hedelmällisyydestä ja muusta :)

Nyt sitten odottelen sitä onnellista ja seesteistä odotusta. Toki tämä nytkin on onnen aikaa, mutta kova huoli ja stressi raskauden jatkumisesta ja kaiken hyvin olosta vaivaa. Huomenna on se varhaisultra ja toivon saavani mielen rauhaa. Siitä viikon päästä ensimmäinen neuvola:)

Jos tänne eksyy lukemaan niin kommentteja(/kysymyksiä) saa laittaa ja jos villiksi tahtoo ruveta niin alkaa lukijaksi. :)

6+5

Enää kaksi päivää varhaisultraan! Se voi tuoda suuren onnen tai suuren surun. Toivon onnea joka solulla!

Eilen ja tänään ei ole ollut kovin pahaa pahoinvointia, mutta toissa aamuna meinasin oksentaa ensin hampaita pestessä ja myöhemmin bussia odotellessa. Silloin jo ihan yökkäilin, mutta sain pidettyä sisällä, kun ei sattunut olemaan mitään muovipussia tms. matkassa.. Tänä aamuna uutena juttuna oli huimaus. Toivottavasti sekin jokin kertaluontoinen juttu. Väsymys se on ja pysyy. Melkein huvittavaa jo sohvalle nukahtamiset ja kevyet kolmen tunnin päikkärit iltaisin, välillä aamuun asti suoraan.

Olen todellinen karkkihiiri ja yleensä joka ilta menee vähän karkkia tai suklaapatukka. Vaan ei enää. Viimeiset pari viikkoa on tuntunut lähinnä herkkulakolta, kun iltaisin suurin osa kaikesta suuhun pistettävästä yököttää jo ajatuksena. Aamukahvikin, normi annoksella makeutusainetta ja sokeria, maistuu todella makealle. Kahtena iltana oon kyllä juonut muumilimua:D Ihan älyttömän hyvää! Toinen hitti on patonki pelkällä margariinillä.

Lueskelin juuri vau.fi:tä ja tuntuu uskomattomalta, että parin viikon päästä kohtu on jo greipin (!) kokoinen. Huimaa tahtia kaikki kyllä kasvaa.

6+2

Miksi aina raskauteen liitetään aamupahoinvointi? Mun kohdalla on ihanasti niin, että iltapäivästä alkaa pahoinvointi, joka kestää nukkumaanmenoon saakka. Useimmiten iltaisin en voi kuvitella syöväni mitään muuta kuin kylmiä Royal gala -omenoita, vaikka nälkä kurnisi mahassa. Tähän liittyen on tietenkin hienoa, että mulla on kaksi kertaa enemmän iltavuoroja kuin aamuvuoroja. Jo kuuden kieppeillä on ollut välillä aika jäätävä olo töissä,

Ultraan onkin enää 5 päivää. Rauhoittaa mieltä samalla kuin alitajunnassa jäytää, että mitä jos kaikki ei olekaan hyvin. Yritän hengitellä syvään ja ajatella tilastoja, jotka on jo meidän puolella.

Paniikki

Hirveä pelko ja paniikki siitä, että jos kaikki ei olekaan kunnossa. Mitä jos se alkio väärässä paikassa? Mitä jos tämä menee kesken? Mitä jos se ei ole elinkelpoinen? Mitä jos, mitä jos, mitä jos. Lisäksi mulla on ihmeellisiä vihlontoja tuolla alakerrassa. Tästä stressaantuneena varasin varhaisultran oletetulle 7+0 viikolle. Siihen oliskin sitten vielä 11 päivää.

Toivon vaan niin paljon, että kaikki on hyvin ja menee jatkossakin hyvin.

5+0

Perjantaina sain ensimmäisen neuvola-ajan varattua. Se on 29. huhtikuuta (3 viikkoa!) ja viikkoja pitäisi silloin olla 8 ja kysymysmerkki. Nyt siis todennäköisesti menossa 5+0, veikkaan, että saattaisi oikeasti olla muutaman päivän enemmän. Jotenkin tässä vaiheessa jokainen päivä lisää tuntuu tärkeältä. Stressiä ja paniikkia aiheuttaa ajatukset mahdollisesta keskenmenosta. Ennen raskaaksi tuloa en osannut oikeasti aavistaakaan, miten sitä alkaa pelätä ja huolehtia kaikenlaisesta. Tästä voi saada kenties pientä ennakkokäsitystä siitä, millaista huolta lapsesta saa kantaa loppuelämän..

Miehen kanssa puhuttiin eilen, että miltä siitä tuntuu. Kaiken kaikkiaan tultiin siihen tulokseen, että tämä raskaus ei ole vielä sille samalla lailla täyttä totta kuin minulle. Onhan tämä nyt sille aika etäistä vielä toisin kuin mulle, jolla on kaikenlaisia oloja niin ettei varmasti voi unohtaa..

Tästä se alkaa!

Tästä alkaa matka odotukseen, äitiyteen sekä blogin pitämisen opetteluun:)

Toissa aamuna tein tuon ylimmän testin ja heti oli pakko lähteä hakemaan apteekista muutama testi lisää... Samana päivänä tein vielä nuo ylimmät Clearbluet ja eilen tuon digitaalisen. Viimesen mukaan olen raskaana 2-3 viikkoa eli raskausviikolla 4-5. Omien laskujen mukaan nyt voisi olla meneillään 4+4. 

Todella jännittävää tämä kaikki! Nyt odottelen neuvolasta takaisinsoittoa..