31+4 ja pelko raskausarvista

Äidilläni on aikanaan tullut minusta aivan jäätävät raskausarvet mahaan. Osaltaan siihen on vaikuttaneet varmasti monet tekijät, kuten se, että äitini oli todella hoikassa kunnossa tullessaan raskaaksi ja nuori, mutta ennenkaikkea ihotyyppi oli todella venyvää sorttia.

Niinpä sitten kun plussa piirtyi raskaustestiin, hilpaisin samantien rasvaostoksille. Luin, että The body shopin kaakaovoidepuikkoa kehuttiin monessa paikkaa ja päädyin ostamaan sen, vaikka se tuntuikin hirvittävän kalliilta. Ensimmäinen puikko kuitenkin kesti koko ensimmäisen kolmanneksen, kun käytin sitä kerran päivässä aina suihkun jälkeen. Seuraavat puikot alkoivat kyllä kulua nopeammin, kun rasvattava pinta-alakin alkoi kasvaa... Jossain kohtaa tuntui, ettei myöskään kerta päivässä ja vain vatsan rasvaaminen riitä. Siitä siirryin sitten luontevasti aamu- ja iltarasvauksiin ja vatsan lisäksi käsittelyyn pääsivät rinnat, kyljet ja alaselkäkin. Usein toisena rasvauskertana käytin jotain normaalia vartalovoidetta. Tuosta puikosta kyllä täytyy sanoa, että se on niin maailman kätevin! Jopa tällainen normaalisti varsin laiska rasvaaja on jaksanut vedellä sitä tunnollisesti iholleen. Siinä ei myöskään kädet sotkeennu ja se on helppo ja nopea levittää. Ja tuoksuukin hyvältä! Ainut miinus on siitä, että se sen imeytyminen kestää jonkin aikaa ja usein vaikka se olisi saanut rauhassa imeytyä pitkäänkin, sotkee se vaatteita jonkin verran.

Seuraavaassa vaiheessa vatsa otti kunnon kasvuspurtin ja alkoi tuntua varsin kireältä. Eräänä iltana selkääni hieroessaan mies totesi myös, että jännästi iho kiristyy alaselästäkin. Niinpä hilpaisin taas rasvaostoksille ja tällä kertaa mukaan tarttui paljon kehuttu (ja vauvalehdissä mainostettu..) Bio-oil. Se se vasta kallilta tuntuikin, kun pienen pienestä purkista sai pulittaa noin 11 euroa. Tämä öljykin osoittautui onneksi melko riittoisaksi. Nyt rasvauksen rytmi on ollut niin, että aamuisin suihkun jälkeen kaakaovoipuikkoa ja iltaisin öljyä. Silti välillä päivisinkin tuntuu, että tarttis tehrä jotain, kun vatsaa kutittaa tai se tuntuu muuten kiristävältä.

Toistaiseksi vatsan seutuvilla ei ole arpia. Navan ympärys on jotenkin erilaisen näköinen iholtaan, kun vertaa muuhun ihoon, mutta se selittyy ehkä sillä, että se on yleensä piilossa... Minullahan napa pullahti ulos jo joskus kesällä... Rinnat eivät ole pahemmin kasvaneet raskauden aikana, mutta niin vain ensimmäiset arvet löysivät oikeaan. Ne tosin ovat minimaalisen pienet (ehkä n. 0.5cm x2) ja hypin riemusta lapsen synnyttyä, jos ne jäävät ainoiksi.

En kuitenkaan usko moiseen onnen kantamoiseen. Tässä on vielä parisen kuukautta aikaa vatsalla revetä vaikka millaiseen arpeen. Toki lapsi on tärkein ja plaaplaa, mutta kyllä minua silti kirpaisee se, että millaisia jälkiä raskaus mahdollisesti (todennäköisesti) jättää jälkeensä. En jaksa edes esittää, että olisin mahdollisista arvista ylpeä, kun nehän kertovat vain kallisarvoisen aarteen saamisesta ja äidiksi tulemisesta ja kuuluvat asiaan. Kun eivät ne kuulu! Eivät kaikki niitä saa.

Ennen raskautta olin pohdiskellut paljon mahdollisia muutoksia vartalossa. Etenkin arpiasiaa olin miettinyt paljon. Loppujen lopuksi päädyin ajatukseen, että voin kyllä elää arpien kanssa, vaikka millaisten, mutta hirvittävämpi ajatus on, jos löysää nahkaa jää pussiksi roikkumaan, ikuisiksi ajoiksi. Näinkin kävi äidilleni. Nyt kuitenkin olen vielä ollut arveton ja se on ollut ihanaa. Maha tuntuu kauniilta ja sitä on kiva katsella. Olen iloinen joka viikosta, kun arpia ei vielä ole. Raskaus muuttaa niin montaa asiaa naisen elämässä ja vielä aikamoisella vauhdilla, että on ehkä hyväkin, että osaa nauttia näistä pienistä iloista? Analysoin asiaa myös niin, että vaikka sillä ei ole väliä, tulevatko arvet viikolla 15 vai repeääkö maha synnytyksessä vasta, jos ne kuitenkin ovat tullakseen, niin parempi kuitenkin myöhään. Silloin niitä ei ole samalla tavalla aikaa pohtia ja surra, kun jo saat sen pienen tuhisevan käärön täyttämään päiväsi.

Tähän loppuun vielä kuvituksena mahani viikolta 30+0. Mahassa näkyvä painauma on sukkahousujen syytä :)