Kuulumisia, 8+3

Raskas työrupeama takana ja nyt vihdoin vapaata. Jaksaa tännekin kirjoittaa pitkästä aikaa :)

Eilen oli ensimmäinen neuvola. Neuvola laskee edelleen omalla tavallaan kuukautisista sen, että missä nyt mennään eli sen mukaan nyt 8+3. Itse kallistuisin sen puoleen, että varhaisultran kaksi päivää enemmän olisi enemmän oikein. Päivä pari sinne tänne. Ekassa varsinaisessa ultrassahan sitten selviää kai tarkemmin.

Neuvolaan kun varasin ajan niin annettiin ymmärtää, että on tärkeää, että isäkin olisi paikalla. Käytännössä käynnillä ei isää kuitenkaan juuri mitenkään huomioitu. Se istutettiinkin silleen vähän takaviistoon... Täti oli ihan ok-oloinen ja sillä oli ihan mukava harjoittelijakin. Etukäteen mies oli tulostanut ne alkoholi- ja tupakkakyselyt, mutta vain yksinä kappaleina. Neuvolaa edeltävänä iltana sitten päädyttiin siihen, että vain se täytti ne, koska mulla ei ole mitään täytettävää kumpaankaan. En ole koskaan edes maistanut tupakkaa enkä alkoholia (okei, kerran 5 vuotta sitten join ulkomaanmatkalla kokeilumielessä 2 breezeriä(?).. :D)

En ole miehelle tykännyt kertoa painoani pitkään aikaan, kun se ei ole minua itseäni miellyttänyt. Ilmoitinkin sille jo hyvissä ajoin, että vaikka nyt oon raskaana niin se ei silti tee painosta sen julkisempaa asiaa. Toki neuvolassa ensimmäisen 10 minuutin sisällä täti kailotti paperista sen painon ääneen... Että se siitä sitten! Miestä nauratti jälkeenpäin.

Miehen mielestä myös liian laimeasti kerroin mun huonoista oloista ja väsymyksestä. Mutta tiesin, ettei nyt ketään mun pahoinvoinnit erityisemmin kiinnosta, kun en kuitenkaan oksenna. Sen kyllä myönnän, että jäätävästä väsymyksestä oisin voinut enemmän puhua, mutta eihän se sitä asiaa muuta, Tai kuulisin vain viidennenkymmenennen kerran, että "kohta se helpottaa!". Taisi se täti itseasiassa sanoakin tuon kuitenkin.

Verenpaineetkin oli ensin vähän korkeat, tokalla mittauksella paremmat, mutta korkeat johtui kyllä varmaan huonon nukkumisen, kahvin ja jännityksen yhdistelmästä. Töissä kun oon mittaillut niin aina olleet ihan hyvät.

Paljon tuli kaikkea materiaalia kotiin kannettavaksi. Miestä ne ehkä kiinnostaa enemmän, itse kun olen jo aika paljon lueskellut jo.. Nyt odotellaan vain kutsua sinne ensimmäiseen varsinaiseen ultraan :)

Ai niin, mielenkiintoinen juttu oli kun puhuttiin synnytyssairaalasta niin täti sanoi, ettei välttämättä varmuutta siitä saa kuin vasta kun lähdön hetki koittaa... Kun se Naistenklinikka on remontissa. Voi siis hyvin olla Kättäri, Jorvi tai joku muukin. Sano, että Kättäri kyllä aika todennäköinen. (hups, tässähän paljastuu hieman asuinpaikkani nyt :P)

Huomasin, että on jo neljä lukijaa! Yritän päivitellä hieman säännöllisemmin!

Pieni sydän lyö bum bum bum

Eilen oli jännittävä varhaisultra. Nyt voin olla vähän rauhallisemmin mielin, sillä kaikki oli hyvin! Sydän löi säännöllisesti 143 krt/min. Pieni oli oikeassa paikassa ja 13mm pitkä, eli vastasi neljä päivää isompaa kuin on laskettu. Nyt siis meneillään 7+5! Tässä vaiheessa keskenmenon riski on enää 1-2 prosentin luokkaa.

Sykähdyttävin hetki ultrassa oli ne sydänäänet. Kun eihän siitä pienestä katkarapumöntistä juurikaan vielä erota mitään paitsi muljuvan sydämen :) Seuraava etappi onkin sitten 6 päivän päästä ensimmäinen neuvola.

Katsaus meihin

Mietin, että pitäisi varmaan vähän kertoa siitä, kuka olen ja minkälainen tilanne meillä on. Tuntuu vain jotenkin niin teennäiseltä väsätä esittelyä itsestään...

No, oon 25-vuotias nuori nainen ja meille odotetaan esikoista syntyväksi joulukuussa. Mies on pari vuotta vanhempi. Ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta, josta naimisissa vuoden verran. Mukana elämää rikastuttamassa on myös kaksi pientä kääpiöluppaa. 

Asutaan vuokrakaksiossa ja  tulevaisuuden haaveissa on ihan oma asunto. Sen hankinta tosin varmaankin hieman siirtyy oleteusta tämän baby-projektin myötä.. Miehellä on vakituinen työpaikka ja itse vasta valmistuin viime vuoden lopulla sosiaalialalle. Töissä olen kuitenkin ollut jo jonkin aikaa. Tämän hetkisessä työpaikassa vuoden verran ja sopparia oisi jäljellä syksyyn saakka. Toivon siihen toki jatkoa..

Itse olen vauvakuumeillut pienen ikäni, mutta en niinkään ole halunnut sitä omaa lasta ennen kuin jokin aika sitten. Mies tarvitsi jonkin verran aikaa ja ajattelua, että alkoi lämmetä ajatukselle. Jostain syystä aina kuvittelin, että meidän oisi vaikea saada lasta ja pyörittelin mielessä sitäkin vaihtoehtoa, että jos ei saada lasta lainkaan. Miehelle puhuin, että vuodenkin yritys on ihan realistinen odote. Eräänä helmikuisena päivänä miehen ehdotuksesta jäi ehkäisy pois. Ja 3.4. näytti testit plussaa. Se siitä heikosta hedelmällisyydestä ja muusta :)

Nyt sitten odottelen sitä onnellista ja seesteistä odotusta. Toki tämä nytkin on onnen aikaa, mutta kova huoli ja stressi raskauden jatkumisesta ja kaiken hyvin olosta vaivaa. Huomenna on se varhaisultra ja toivon saavani mielen rauhaa. Siitä viikon päästä ensimmäinen neuvola:)

Jos tänne eksyy lukemaan niin kommentteja(/kysymyksiä) saa laittaa ja jos villiksi tahtoo ruveta niin alkaa lukijaksi. :)

6+5

Enää kaksi päivää varhaisultraan! Se voi tuoda suuren onnen tai suuren surun. Toivon onnea joka solulla!

Eilen ja tänään ei ole ollut kovin pahaa pahoinvointia, mutta toissa aamuna meinasin oksentaa ensin hampaita pestessä ja myöhemmin bussia odotellessa. Silloin jo ihan yökkäilin, mutta sain pidettyä sisällä, kun ei sattunut olemaan mitään muovipussia tms. matkassa.. Tänä aamuna uutena juttuna oli huimaus. Toivottavasti sekin jokin kertaluontoinen juttu. Väsymys se on ja pysyy. Melkein huvittavaa jo sohvalle nukahtamiset ja kevyet kolmen tunnin päikkärit iltaisin, välillä aamuun asti suoraan.

Olen todellinen karkkihiiri ja yleensä joka ilta menee vähän karkkia tai suklaapatukka. Vaan ei enää. Viimeiset pari viikkoa on tuntunut lähinnä herkkulakolta, kun iltaisin suurin osa kaikesta suuhun pistettävästä yököttää jo ajatuksena. Aamukahvikin, normi annoksella makeutusainetta ja sokeria, maistuu todella makealle. Kahtena iltana oon kyllä juonut muumilimua:D Ihan älyttömän hyvää! Toinen hitti on patonki pelkällä margariinillä.

Lueskelin juuri vau.fi:tä ja tuntuu uskomattomalta, että parin viikon päästä kohtu on jo greipin (!) kokoinen. Huimaa tahtia kaikki kyllä kasvaa.

6+2

Miksi aina raskauteen liitetään aamupahoinvointi? Mun kohdalla on ihanasti niin, että iltapäivästä alkaa pahoinvointi, joka kestää nukkumaanmenoon saakka. Useimmiten iltaisin en voi kuvitella syöväni mitään muuta kuin kylmiä Royal gala -omenoita, vaikka nälkä kurnisi mahassa. Tähän liittyen on tietenkin hienoa, että mulla on kaksi kertaa enemmän iltavuoroja kuin aamuvuoroja. Jo kuuden kieppeillä on ollut välillä aika jäätävä olo töissä,

Ultraan onkin enää 5 päivää. Rauhoittaa mieltä samalla kuin alitajunnassa jäytää, että mitä jos kaikki ei olekaan hyvin. Yritän hengitellä syvään ja ajatella tilastoja, jotka on jo meidän puolella.

Paniikki

Hirveä pelko ja paniikki siitä, että jos kaikki ei olekaan kunnossa. Mitä jos se alkio väärässä paikassa? Mitä jos tämä menee kesken? Mitä jos se ei ole elinkelpoinen? Mitä jos, mitä jos, mitä jos. Lisäksi mulla on ihmeellisiä vihlontoja tuolla alakerrassa. Tästä stressaantuneena varasin varhaisultran oletetulle 7+0 viikolle. Siihen oliskin sitten vielä 11 päivää.

Toivon vaan niin paljon, että kaikki on hyvin ja menee jatkossakin hyvin.

5+0

Perjantaina sain ensimmäisen neuvola-ajan varattua. Se on 29. huhtikuuta (3 viikkoa!) ja viikkoja pitäisi silloin olla 8 ja kysymysmerkki. Nyt siis todennäköisesti menossa 5+0, veikkaan, että saattaisi oikeasti olla muutaman päivän enemmän. Jotenkin tässä vaiheessa jokainen päivä lisää tuntuu tärkeältä. Stressiä ja paniikkia aiheuttaa ajatukset mahdollisesta keskenmenosta. Ennen raskaaksi tuloa en osannut oikeasti aavistaakaan, miten sitä alkaa pelätä ja huolehtia kaikenlaisesta. Tästä voi saada kenties pientä ennakkokäsitystä siitä, millaista huolta lapsesta saa kantaa loppuelämän..

Miehen kanssa puhuttiin eilen, että miltä siitä tuntuu. Kaiken kaikkiaan tultiin siihen tulokseen, että tämä raskaus ei ole vielä sille samalla lailla täyttä totta kuin minulle. Onhan tämä nyt sille aika etäistä vielä toisin kuin mulle, jolla on kaikenlaisia oloja niin ettei varmasti voi unohtaa..

Tästä se alkaa!

Tästä alkaa matka odotukseen, äitiyteen sekä blogin pitämisen opetteluun:)

Toissa aamuna tein tuon ylimmän testin ja heti oli pakko lähteä hakemaan apteekista muutama testi lisää... Samana päivänä tein vielä nuo ylimmät Clearbluet ja eilen tuon digitaalisen. Viimesen mukaan olen raskaana 2-3 viikkoa eli raskausviikolla 4-5. Omien laskujen mukaan nyt voisi olla meneillään 4+4. 

Todella jännittävää tämä kaikki! Nyt odottelen neuvolasta takaisinsoittoa..