No, oon 25-vuotias nuori nainen ja meille odotetaan esikoista syntyväksi joulukuussa. Mies on pari vuotta vanhempi. Ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta, josta naimisissa vuoden verran. Mukana elämää rikastuttamassa on myös kaksi pientä kääpiöluppaa.
Asutaan vuokrakaksiossa ja tulevaisuuden haaveissa on ihan oma asunto. Sen hankinta tosin varmaankin hieman siirtyy oleteusta tämän baby-projektin myötä.. Miehellä on vakituinen työpaikka ja itse vasta valmistuin viime vuoden lopulla sosiaalialalle. Töissä olen kuitenkin ollut jo jonkin aikaa. Tämän hetkisessä työpaikassa vuoden verran ja sopparia oisi jäljellä syksyyn saakka. Toivon siihen toki jatkoa..
Itse olen vauvakuumeillut pienen ikäni, mutta en niinkään ole halunnut sitä omaa lasta ennen kuin jokin aika sitten. Mies tarvitsi jonkin verran aikaa ja ajattelua, että alkoi lämmetä ajatukselle. Jostain syystä aina kuvittelin, että meidän oisi vaikea saada lasta ja pyörittelin mielessä sitäkin vaihtoehtoa, että jos ei saada lasta lainkaan. Miehelle puhuin, että vuodenkin yritys on ihan realistinen odote. Eräänä helmikuisena päivänä miehen ehdotuksesta jäi ehkäisy pois. Ja 3.4. näytti testit plussaa. Se siitä heikosta hedelmällisyydestä ja muusta :)
Nyt sitten odottelen sitä onnellista ja seesteistä odotusta. Toki tämä nytkin on onnen aikaa, mutta kova huoli ja stressi raskauden jatkumisesta ja kaiken hyvin olosta vaivaa. Huomenna on se varhaisultra ja toivon saavani mielen rauhaa. Siitä viikon päästä ensimmäinen neuvola:)
Jos tänne eksyy lukemaan niin kommentteja(/kysymyksiä) saa laittaa ja jos villiksi tahtoo ruveta niin alkaa lukijaksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti