keskiviikko 27. marraskuuta 2013

38+4, mahakuvaa ja valitusta


Viimeisin mahakuva on sunnuntailta, jolloin oli 38+1. Ikävä kyllä tuo on nyt "paras" niistä, joissa ei näy kasvoja. Miehen sormi tökkää mahaa "ei anna periksi" :D Ja samalla osoittaa, että minnes asti tuo linea negra nyt yltääkään. Vatsa on jo todella iso ja on vaikea kuvitella, että mihin kokoluokkaan sitä yltäisi, jos mennään 21. joulukuuta asti...

Sunnuntai-maanantai -välillä bongailin yhteensä neljän vessareissun aikana irtoavaa limatulppaa. Se, ja se että la-ma -iltoina oli muutamia kipeitä, menkkamaisia supistuksia saivat oloni varsin toiveikkaaksi siitä, että kyllä tämä tulee laskettuun aikaan mennessä. Nyt olo ei ole enää yhtään niin toiveikas. Ei supistuksia eikä limoja tai muitakaan viitteitä mailla halmeilla. Ärsyttää tuommoiset limatulppa-asiatkin, jotka voivat kertoa synnytyksen olevan lähellä tai sitten viikkojen päässä. Huoh.

Kokeilisin kaikenlaisia klassisia rasituksia, jos en olisi niin raihnainen. Viikkoon en ole nukkunut juurikaan. Vasenta lonkkaa ja oikeastaan koko jalkaa alkaa särkeä 30-60 minuutin makaamisen jälkeen niin paljon, että siihen herää. Nukahtamiseen menee varmaan tunnista kolmeen. Vessahätä vaivaisi vaan muutaman kerran yössä, mutta se ei lohduta, kun en muuten saa nukutuksi. Se on uskomatonta, kuinka väsynyt ihminen voi olla ja ei silti saa nukutuksi. Monena yönä siirryn jossain vaiheessa sohvalle nukkumaan, koska sohvatyynyjen avulla saan itselleni istuvan nukkuma-asennon ja jalkojakin vähän kohotettua. Niin pystyn ostamaan itselleni yhden unipätkän lisää. Noin muuten herään ihan kaikkeen. Mies sanoo, että nukun koiranunta.

Mainitsinko jo turvotuksesta? Se on uskomatonta. Sormet ovat kasvattaneet itselleen "mahamakkarat". Jalat on niin turvoksissa toisinaan, että on jo melko muodottomat jalkapohjista ja kengät eivät mahdu jalkaan. Yhtenä yöntä toinen polvi oli turvonnut niin paljon, etten saanut sitä koukistettua. Mitä huonommin nukun, sitä enemmän turvoksissa olen päivällä. Ai niin, myös liikkuminen aiheuttaa tätä nykyä lonkkasäryn hyvinkin nopeasti. Kunto on ihan romahtanut ja hengästys tulee jo puhuessa... Liitoskivut muun muassa häpyliitoksessa ovat myös löytäneet uudestaan luokseni.

Todella hehkeä olo kaikin puolin. Huomenna neuvola ja verenpaine ja paino ovat varmaan taivaissa tämän nukkumattomuuden johdosta. Syntyispä tämä neiti jo! Tuntuu vaan hällä olevan varsin lokoisat oltavat ja mitä tukalammaksi oloni käy, sitä paremmin vauva tuntuu viihtyvän. Ainakin jos mittarina käyttää liikkeitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti